Opetus osa 1

 

 

pahoittelen kuvan laatua, otettu ikivanhalla puhelimella, joten kuva on yhtä pikseli mössöä..

 

 Kuva otettu vuonna 2012.

 

Carisma II on opettanut niin paljon kaikkea, että en osaa edes kuvailla! Kun ratsastin vuosina 2008-2009 Hepokankaan tilalla, minulla oli laukka pelko, ja pelkäsin yhtä hevosta jolla menin todella paljon. Carisma oli ainut johon luotin ja joka oli minun lempparini. Oli tietysti Aapikin todella luotto ja ihana, mutta Carisma veti enemmän puoleensa. Carisma oli pommin varma ja rakas. Tuo kuva on otettu ihan viimeisillä kerroilla kun ratsastin Hepokankaan tilalla. Rakas ♥

 



 Sori en löytänyt mistään omaa otettua, nyt tuli sukupostista teille kuva.

 Kasakka, eli tutummin Kassu on opettanut minulle ratsastuksesta kaksi todella tärkeää asiaa. Kassu oli ensimmäinen hevonen jolla laukkasin yksin. Menin silloin Hepokankaalla kerran yksityis tunnilla Kristiinan kanssa Simolla yhtä aikaa. Minä vain istuin ja pidin kiinni vikellys vyöstä, tai joku sellainen se oli, ja Kristiina istui takanani. Krisse ohjasi ja teki kaiken, minä vaan istuin. Silti sen jälkeen en uskaltanut laukata.
Eli siis Kassu oli ihka ensimmäinen hevonen jolla nostin laukan ihan itse! Kassu oli niin kiltti ja varma, ja sillä oli niin pehmeät askeleet. Voi ukkoa♥
Kassu oli myös ensimmäinen hevonen jonka kanssa hyppäsin. Este oli huimat 20cm korkea, mutta olihan sekin jo jotain. Kassu on ollut pitkään Satulan tallin opetus hevonen, nyt se on jo eläkkeellä jossain päin Suomea.
Kassu opetti minulle myös todella jääräpäisen hevosen hoitamisesta. Kassu ei nostanut kaviota kunnolla ja jos aukaisi karsinan oven se oli juoksemassa jonnekkin heinä paalille jo. Joten aina äkkiä sisään ja äkkiä ulos. Tietenkin rauhallisesti mutta silti. Suitsiminenkin oli oma ongelma, kun Kassu ei oikeen meinannut aukaista suuta ja nosteli päätä.  Senkin sitten opin hoitamaan hyvin.
Kävin vuosi sitten, maalis-huhtikuussa 2013 Satulan tallilla taluttelemassa heppoja tunneilla, ja hoidin Kassua siellä välillä. Nuo äsken sanomani ongelmat ei ollut mitään ongelmia nyt. Kun ratsastajalle sanottiin että suitsitko Kassun vai suitsiiko opettaja, niin aina opettaja suitsi. Siinä sitten aukaisin suuni ja päätin itse suitsia. Eihän siinä mitään ongelmaa ollut.
Hui tulipas paljon tekstiä, vielä jaksaa lukea! :)

Terja♥ Kuva otettu sukupostista.



Tappi♥ Kuva otettu opiston sivuilta.

 



 Kävin joskus vuosina 2009-2010 Opistolla leireillä. Kävin Hiihtolomalla kaksi kertaa ja kesällä kaksi kertaa. Se oli semmoinen Sportti Leiri, jossa yövyttiin Rantakylän koululla ja nykyään Pataluodon koululla. Jotkut taisi olla Utran Koululla. Sitten kävimme tallilla ryhmän kanssa. Siellä tuli todella rakkaiksi Tappi, Terja, Eikka ja Prinssi. Terja lopetettiin 2011. Mutta Terja ja Tappi opetti mulle tosi paljon!

Szafir, eli Sakir pulla poni on ollut minun lemppari todella pitkään. Sakir, Sakke, Saku, Pulla poni, Läski, Rakas ja vaikka mitä nimiä sillä oli. Sakir oli niin luotto, laiska välillä, välillä reipas, joskus tyhmä ja joskus niin hupsu. Sakir opetti minulle ratsastuksen jaloja taitoja, ja myös muuta.

Sakirin kanssa pääsimme yli 50cm esteistä, ja juoksimme huimat laukat maastoissa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, opettajan sydän kohtaus niin lähellä, mutta mitä siitä kun meillä oli hauskaa? :D

Todellakin vauhtia oli, kerran maastossa vähän sattui lähtemään lapasesta, kerran tunnilla juostiin kenttää ympäri kuin päättömät kanat ja hypättiin niin ninja hyppyjä kuin vain pystyi. Kiitos kumminkin opettajille jotka jaksoivat kestää minua ja Sakirin metkuja.

Sakir oli aina toiveenani tunneille, ja leireillä leirihoitsuna. Rakas olet♥

 

Leirikisojen jälkeen ♥

 

Harmittaa kun oon hävittänyt kaikki muut kuvat minusta ja Artusta. Entisessä puhelimessa oli Artusta kuvia, mutta se on ihan romuna jossain. Mutta Arttu on yksi minun elämäni parhaista hevosista! Se opetti minulle niin paljon, se oli luotto, se oli vain niin ihana!
Aluksi kun menin ensimmäisen kerran Artulla, olin leirillä ja oli eka päivä, en uskaltanut laukata koska Arttu tuntui niin isolle pikkuisen läskin Sakir ponin jälkeen. Viimeisenä leiri päivänä paistoi aurinko, ja tunnilla oli vain kolme ratsastajaa ja menimme osastoa. Siinä sitten ensimmäiset laukat kullan kanssa. Siitä lähti tämä niin sanottu Arttu- kuume.
Sitten rupesin menemään melkein joka tunti Artulla, koska kukaan muu ei halunnut sitä. Esteillä ruvettiin kehittymään, ja opin vaan niin paljon kaikkea lisää! Minun ja Artun välille rupesi kasvamaan todella vahva side. Sitten kun eräänä päivänä menin tallille ja menin Artun karsinan luokse, poika tulee sieltä höristen ja tervehtii hörähtäen. Se tunnisti minut!
Sitten rupesi synkkaamaan meillä, ja olin niin Artun pauloissa.
Sitten vaihdoin Hepokankaan Tilalle, ja ajattelin että käyn moikkaamassa poikaa. Kävin Satulan tallilla taluttelemassa heppoja tunneilla, mutta Arttu oli Hammaslahdessa koska se ontui. Sitten se myytiin. Ei.. :'( ♥
Arttu myytin 2013 keväällä, minun kaverini sattui ostamaan sen. Mutta en ole sen koommin Arttua nähnyt. Niin ikävä että itkettää ja sydäntä raastaa muistella näitä aikoja. Kuvia on niin vaikea katsoa ilman että rupeaa itkettämään. Mutta kyllä tämä tästä.

Tässä ehkä elämäni rakkaimmat, tärkeimmät ja hevoset jotka ovat opettaneet minulle niin paljon! ♥
Tästä tulee vielä toinenkin osa, johon tulee sitten vähän uudempia tuttavuuksia.
Mitäs piditte tästä postauksesta? Oliko yhtään kiinnostava, ja jaksoitteko lukea? Kommenttia tulemaan ja painakaahan like ja dislike näppäimiä.